Aineistoessee Jere Lundströmin mielipidekirjoituksesta "Kynästä lähtee nykyään kovin vaimea ääni"

Argumentoimalla malttia nykypäivän teksteihin

Jere Lundström ottaa kantaa mielipidekirjoituksessaan Kynästä lähtee nykyään kovin vaimea ääni (Helsingin Sanomat 30.7.2015) ihmisten tapaan tuoda ajatuksiaan jäsentelemättä ilmi sosiaalisessa mediassa .

Lundström rakentaa argumentaationsa nykypäivän ja menneisyyden vastakkainasettelulle: ”Ennen oli asiat toisin.” Hän kritisoi sosiaalisessa mediassa lähetettyjä vihamielisiä tuotoksia, joiden kirjoittamiseen ei käytetä ajattelua eikä aikaa, ja kertoo faktoja niiden nopeasta leviämisestä mediassa. Tämä vetoaa lukijan tiedollisiin arvoihin.

Argumentteja korostetaan vahvistussanoilla, kuten ”yhtään ketään” ja ”ainakin”. Tällaisten sanojen käyttö lisää argumenttien voimaa ja vakuuttavuutta. Myös tekstin koostuminen enimmäkseen toteamuslauseista tekee kokonaisuudesta uskottavamman.

Ensimmäisten kappaleiden argumentointi nojaa esisopimukselle siitä, mitä vähemmän aikaa ja vaivaa tuotoksiin tarvitsee nähdä ja mitä nopeammin ne leviävät lukijoille, sitä parempi. Laajempi esisopimus koko tekstin tasolla, joka avaa oven sen alun hienoiselle ironialle, on lukijan tietämys sosiaaliseen mediaan kirjoitetun tekstin tyylistä. Tyylilajiin kuuluu, että teksti on usein vihamielistä, täynnä muun muassa rasistisia kommentteja ja kirjoitettu hetken huumassa. Tähän Lundström viittaa todetessaan ivallisesti: ”Jos kynä ei niin sanotusti pysyisi kädessä, olisi ehkä hyvä mennä nukkumaan ja miettiä asiaa uudestaan seuraavana päivänä.”

Kirjoituksen sävy muuttuu neljännessä kappaleessa pohtivasta melkein syyttäväksi. Kappaleen aloitusvirkkeessä lukija otetaan mukaan tekstiin lähentävällä me-pronominilla, joka nostaa käsittelyssä olevan aiheen lähemmäksi lukijaa: ”Tuomme ajatuksiamme liian nopeasti ilmi toisillemme.” Kirjailija vetoaa syyllistämisessään ihmisen perusluonteeseen, joka on vihamielinen ja sortuu tiedon puutteessa esimerkiksi rasismiin, kun mahdollisuus siihen tarjoutuu vain ”napin painalluksen” päähän. Lundström toteaakin: ”Ajattelu jää vähemmälle, ja nappia painetaan hetkessä.”

Kirjoittaja käyttää tekstissään myös paljon retorisia keinoja vakuuttaakseen lukijansa. Huomion kiinnittää erityisesti kolmannen kappaleen kolmiportainen luettelo retorisia kysymyksiä, jotka antavat lukijalle pohdittavaksi, miten paperille kirjoittaminen voisi auttaa hillitsemään pahimpia kiukunpuuskia. Tekstistä löytyy myös paljon personifikaatioita esimerkiksi otsikosta ja lopettavasta virkkeestä: ”Näin kynän ääni on vaiennut.” Personifikaatiot värittävät tekstiä ja niiden tyyli tukee hyvin kirjoittajan argumentointia.

Kaikkiaan teksti on lukijaystävällinen ja vahvasti kantaaottava. Lundströmin argumentaatio on vakuuttavaa, eikä tekstistä löydy argumentaatiovirheitä. Kirjoittajan pääteesi on, että ihmiset ovat ”vaientaneet kynän äänen” ja kirjoittavat nykypäivänä ajatuksistaan harkitsematta. Lukijaa ohjataan muistamaan, että kaikkien tulisi aina ajatella ensin ja toimia vasta sitten.

Sanamäärä: 323